Already a week has gone by since the last time, oh my... Sticking to a rustic theme, last weekend we visited our friends in the countryside and oh did the meandering country lanes and harvest time make everything look so idyllic. And it was lovely to see our girl run around in the meadows and fields with her friend all day long, climbing up apple trees, trying the find the cat hiding in the barn, our son examining bugs under a microscope and collecting plants for the herbarium he has to compile for school - the freedom that children can't quite have in the city. And coffee in picturesque Naantali on our way home.
(By the way, as a city girl I really enjoyed reading (and of course looking at) this post touching on the juxtaposition between city life and a rural existence.)
Viikko vierähtänyt sitten viimeisen ihan noin vaan... Viime viikonloppuna kyläiltiin ystäväperheen luona maalla ja niin idylliseltähän siellä kumpuilevassa maastossa elokuisen sadonkorjuun aikaan näytti. Tyttö varsinkin juoksenteli päivät pitkät kaverinsa kanssa pitkin peltoja ja pientareita ja nautti silmin nähden omenapuissa kiipeilystä, kissan etsimisestä aitan ylisiltä, vapauden huumasta. Poika taas tutki innoissaan ötököitä mikroskoopilla ja sai kouluun kerättävän kasvionsa kokoon tuossa tuokiossa, mikä sattumoisin hieman stressannut kaupunkiäitiä koko kesän. Kotimatkalla poikettiin vielä Naantalissa kahvittelemassa.
(Tämä postaus oli muuten mukavaa luettavaa (ja katseltavaa) liipaten tuota maalla/kaupungissa asumisen polemiikkia)
0 comments:
Post a Comment