Thursday, July 29, 2010
Tuesday, July 27, 2010
Sometimes you get lucky. We had a last-minute reservation for a small and modest seaside hotel, but upon arriving late in the evening we found that our room had been given to some else by mistake and no other rooms were available. The owner was very apologetic and arranged an 'emergency room' for us at a nearby hotel at a reasonable price. I was expecting some brown, slightly dingy hotel that was stuck in a 70s time warp, so was rather amazed to find ourselves amidst such whiteness and grandeur.
Joskus lykästää. Olimme varanneet viimetingassa huoneen pienestä ja vaatimattomasta merenrantahotellista. Saavuttuamme iltamyöhällä perille kävikin ilmi, että omistaja oli vahingossa tehnyt tuplavarauksen ja huoneemme oli jo jonkun toisen vieraan käytössä ja muutkin huoneet olivat täynnä. Omistaja pahoitteli kovasti tilannetta ja soitteli lähihotelliin, johon järjesti meille 'hätämajoituksen' kovin huokeaan hintaan. Odotin jotain ruskeaa ja bunkkerityylistä, joten hämmästys oli suuri, kun eteemme avautuikin tällainen valkoinen ja avara hulppeus.
Anteeksi keskeytys, nyt saattelen tätä Tanskan raporttia pikkuhiljaa loppuun, että päästään muihinkin aiheisiin. Strandvejenin rantatie Helsingorin ja Kööpenhaminan välillä on ehkä henkeäsalpaavin ja sykähdyttävin kaistale, mitä maapallo päällään kantaa. Valkoisia unelmaisia taloja ja se Meri! Päiväunissani asustelisin juuri täällä, vanhassa valkoisessa, mustakattoisessa kivitalossa. Illan tullen pistäisin pyöräni koriin kukkapeiton ja punaviinipullon ja istuttaisiin ystävän kanssa rannalla iltaa, kuten tuolla näkyivät ihmiset tekevän.
Subscribe to:
Posts (Atom)
