
Jos kauempana asuessani imin itseeni kaupunkia aina siellä käydessäni, niin nyt halutti oikein ahmia valkovuokko- ja ketunleipämättäitä, rastaiden laulua, mutkaisia hiekkateitä, järven samettipintaa. Fiskarsin puodit ja kahvilat kutsuivat, mutta ihaninta oli poiketa sivummalle ja kurkata salaa ihmisiä...